Siirry pääsisältöön

Rally-tokolauantai

Tehtiin pitkästä aikaa takapihalle rally-tokoratoja ihan kylttien kanssa. Useimmin tulee vaan treenailtua liikkeitä ilman sen isompaa suunnitelmaa, mutta koska tänä aamuna oli vapaata ja poutasää, päätin tehdä koirille ja itselle suunnitellun harjoitutuksen ja rakensin suoritusradan. Välillä on ihan hyvä itsellekin seurata kylttejä ja edetä niiden mukaan eikä vaan ulkomuistista. Ulkomuistista treenatessa jää usein jotain liikkeitä kokonaan tekemättä. Ja itselle on hyvä opetella seuraamaan niitä kylttejä, sekin on osa suoritusta.

Emma teki tapansa mukaan hyvin. Emman kanssa on alettu jättämään makupaloja aika vähiin. Yritetään suorittaa rata ja sitten lopussa saa palkan. Sivulle tulon jälkeen seisomaan jääminen on vielä sellainen, että silloin tarvitsee palkan, muuten tyttö istuu. Palkan kanssa tuokin sujuu hyvin.

En tiedä häiritsikö kova tuuli vai  mikä oli, mutta Lola oli aluksi ihan pihalla koko hommasta. Pikkuhiljaa se kuitenkin lämpeni ja lopuksi sujui jo tosi hyvin. Muistan jossain vaiheessa Emman kanssa, että sitä ei kiinnostanut ollenkaan ja aloin jo olla vähän epätoivoinen. Onneksi vaihe meni ohitse. Nyt tuntuu, että Lolalla on varmaan sama ikävaihe menossa, joskus tuntuu, että sitä ei voisi vähempää kiinnostaa tottistelu, mutta sitten tarpeeksi kun sitä saa innostettua ja lämmiteltyä niin homma kyllä alkaa sujumaan. Hauskaa puuhaa rally-tokoilu kuitenkin on ja pari-kolmetuntia hurahti taas nopeasti.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dobermanni perhekoirana

 Monesti internetin keskustelupalstoilla kysellään miten dobermanni menestyy lapsiperheessä. Olen sitä mieltä, että ihan siinä missä mikä tahansa muunkin rotuinen koira. On tärkeää, että koira ja lapsi touhuavat pienestä pitäen yhdessä, tietenkin aikuisen läsnä ollessa. Lapsi voi kykynsä mukaan esimerkiksi osallistua koiran koulutukseen, tämä vahvistaa sitä, että lapsi on koiran yläpuolella siinä missä aikuinenkin. Muistan hyvin meillä juuri puhumaan oppineen pikkumiehen seisomassa useaan otteeseen makkaranpala kädessä ja antamassa käskyjä milloin istua ja milloin mennä maahan. Koiratyttö istui kuuliaisena ja siitä näki, että se keskittyi kuuntelemaan mitä milloinkin vaadittiin. Ei ollut helppoa koiralle ymmärtää mitä ’ittu’ tarkoittaa, mutta se ymmärsi ja teki kaikkensa. ’Taa tulla’, oli heidän oma versionsa tänne-komennosta ja koira tiesi senkin. Koira ei kyseenalaistanut kertaakaan sitä oliko makkara aikuisen vai lapsen kädessä. Johtajuus oli selvää pässinlihaa, eikä siihen o

Kohtutulehduksesta

Kirjoitin tässä jonkin aikaa sitten, että Emma on sairaslomalla, eikä päästä sen kanssa juoksemaan. Emmalla oli kohtutulehdus. Ensimmäistä kertaa kohdalle osui tämä narttukoirien inhottava sairaus. Tällä hetkellä näyttää onneksi vahvasti siltä, että tulehdus saatiin hoidettua lääkkeillä ja kohdunpoistoa ei tarvittu. Lääkehoito onnistui siksi, että kohtu ei ollut vielä ehtinyt täyttyä tulehduseritteestä ja kohdunsuu oli auki. Lääkehoito oli ensisijainen vaihtoehto tässä tapauksessa myös siksi, että olen suunnitellut teettäväni Emmalla vielä yhdet pennut. Nyt täytyykin tarkkaan harkita pentueen ajankohtaa, sillä kohtutulehdus uusii herkästi. Kaikki alkoi siitä, että Emma ei aamulla päässyt kunnolla ylös. Illalla se oli vielä ollut virkeä ja normaalin oloinen. Hieman hellyydenkipeä se oli jo illalla, tunki syliin ja rapsutettavaksi, mutta koska se on välillä sellainen muutenkin, en osannut epäillä mitään. Aamulla sain melkein kiskoa sitä ylös matolta, että nyt aamupissille sieltä. Viime

Kepeä kymppi!

Blogin kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt kokonaan. Eläintenhoitajaopinnot, koiratouhut ja muu kirjoittaminen on vienyt kaiken ajan. Juoksuharrastus on tässä välissä vaan kiihtynyt ja matkat pidentyneet. Juoksu on välillä vähän kausittaista, pyrin juoksemaan aina kun siihen on mahdollisuus. Viime viikko meni töissä aamusta iltaan seitsemän päivää putkeen, joten juoksulenkkejä viikolle kertyi vain yksi. Tätä viikkoa ennen taas oli takana hyvä treeniviikko, joten työviikko toi hyvän lepoviikon väliin ja sen kyllä huomaa juoksussa. Eilen juoksenneltiin Lolan kanssa kahdeksan kilsan lenkki, tänä aamuna vetäistiin kepeä kymppi! Jalat olivat kepeät, vauhti pysyi hyvänä koko ajan ja happi kulki, aikaa kului 50 min. Sää oli minulle kohdallaan eli märkää ja räntää. En mahda sille mitään, mutta parhaat lenkkini juoksen räntä- tai vesisateessa. Viime 18 km lenkkini juoksin läpimärkänä loskassa. Ilma on silloin varmaan hapekasta ja raikasta. Kesäkuumilla juoksu ei kulje sitten yhtään. Joka