Siirry pääsisältöön

Esittely

Kuka täällä ruudun takana kirjoittelee

Blogin takaa löytyy 32-vuotias koiran kanssa juoksuun hurahtanut perheenäiti.

Liikkumisen riemun löysin aikuisiällä, koiran kautta. Koirien kanssa olen touhuillut koko pienen ikäni, on kokeiltu tokot, rally-tokot, agilityt, hakuhommat ja näyttelyt. Silti etsin ja kaipasin sitä omaa lajia, sellaista joka veisi oikeasti mukanaan. Sitten löysin canicrossin. Yksi lenkki Emma-dobermannini kanssa ja se oli siinä, meidän laji oli löytynyt. Emma oli kuin tehty tähän touhuun, se tiesi heti mikä on homman nimi.

Emman jälkeen juoksuun on valjastettu tytär Lola, joka on tällä hetkellä pääasiallinen lenkkikaverini. Juoksua on myös kokeiltu ja toimivaksi hommaksi todettu perheen jackrussellinterriereiden kanssa. 

Juoksun myötä ravinnon ja terveellisten elämäntapojen merkitys on kasvanut. Koirajuoksu ei ole enää vain harrastus, siitä on tullut elämäntapa, hyvin tärkeä osa elämää.

Blogiin päivittelen juttuja juoksupoluilta, koirista ja liikkumisen riemusta.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dobermanni perhekoirana

 Monesti internetin keskustelupalstoilla kysellään miten dobermanni menestyy lapsiperheessä. Olen sitä mieltä, että ihan siinä missä mikä tahansa muunkin rotuinen koira. On tärkeää, että koira ja lapsi touhuavat pienestä pitäen yhdessä, tietenkin aikuisen läsnä ollessa. Lapsi voi kykynsä mukaan esimerkiksi osallistua koiran koulutukseen, tämä vahvistaa sitä, että lapsi on koiran yläpuolella siinä missä aikuinenkin. Muistan hyvin meillä juuri puhumaan oppineen pikkumiehen seisomassa useaan otteeseen makkaranpala kädessä ja antamassa käskyjä milloin istua ja milloin mennä maahan. Koiratyttö istui kuuliaisena ja siitä näki, että se keskittyi kuuntelemaan mitä milloinkin vaadittiin. Ei ollut helppoa koiralle ymmärtää mitä ’ittu’ tarkoittaa, mutta se ymmärsi ja teki kaikkensa. ’Taa tulla’, oli heidän oma versionsa tänne-komennosta ja koira tiesi senkin. Koira ei kyseenalaistanut kertaakaan sitä oliko makkara aikuisen vai lapsen kädessä. Johtajuus oli selvää pässinlihaa, eikä siihen o
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohtutulehduksesta

Kirjoitin tässä jonkin aikaa sitten, että Emma on sairaslomalla, eikä päästä sen kanssa juoksemaan. Emmalla oli kohtutulehdus. Ensimmäistä kertaa kohdalle osui tämä narttukoirien inhottava sairaus. Tällä hetkellä näyttää onneksi vahvasti siltä, että tulehdus saatiin hoidettua lääkkeillä ja kohdunpoistoa ei tarvittu. Lääkehoito onnistui siksi, että kohtu ei ollut vielä ehtinyt täyttyä tulehduseritteestä ja kohdunsuu oli auki. Lääkehoito oli ensisijainen vaihtoehto tässä tapauksessa myös siksi, että olen suunnitellut teettäväni Emmalla vielä yhdet pennut. Nyt täytyykin tarkkaan harkita pentueen ajankohtaa, sillä kohtutulehdus uusii herkästi. Kaikki alkoi siitä, että Emma ei aamulla päässyt kunnolla ylös. Illalla se oli vielä ollut virkeä ja normaalin oloinen. Hieman hellyydenkipeä se oli jo illalla, tunki syliin ja rapsutettavaksi, mutta koska se on välillä sellainen muutenkin, en osannut epäillä mitään. Aamulla sain melkein kiskoa sitä ylös matolta, että nyt aamupissille sieltä. Viime
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kepeä kymppi!

Blogin kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt kokonaan. Eläintenhoitajaopinnot, koiratouhut ja muu kirjoittaminen on vienyt kaiken ajan. Juoksuharrastus on tässä välissä vaan kiihtynyt ja matkat pidentyneet. Juoksu on välillä vähän kausittaista, pyrin juoksemaan aina kun siihen on mahdollisuus. Viime viikko meni töissä aamusta iltaan seitsemän päivää putkeen, joten juoksulenkkejä viikolle kertyi vain yksi. Tätä viikkoa ennen taas oli takana hyvä treeniviikko, joten työviikko toi hyvän lepoviikon väliin ja sen kyllä huomaa juoksussa. Eilen juoksenneltiin Lolan kanssa kahdeksan kilsan lenkki, tänä aamuna vetäistiin kepeä kymppi! Jalat olivat kepeät, vauhti pysyi hyvänä koko ajan ja happi kulki, aikaa kului 50 min. Sää oli minulle kohdallaan eli märkää ja räntää. En mahda sille mitään, mutta parhaat lenkkini juoksen räntä- tai vesisateessa. Viime 18 km lenkkini juoksin läpimärkänä loskassa. Ilma on silloin varmaan hapekasta ja raikasta. Kesäkuumilla juoksu ei kulje sitten yhtään. Joka
Lähetä kommentti
Lue lisää