Blogin kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt kokonaan. Eläintenhoitajaopinnot, koiratouhut ja muu kirjoittaminen on vienyt kaiken ajan. Juoksuharrastus on tässä välissä vaan kiihtynyt ja matkat pidentyneet. Juoksu on välillä vähän kausittaista, pyrin juoksemaan aina kun siihen on mahdollisuus. Viime viikko meni töissä aamusta iltaan seitsemän päivää putkeen, joten juoksulenkkejä viikolle kertyi vain yksi. Tätä viikkoa ennen taas oli takana hyvä treeniviikko, joten työviikko toi hyvän lepoviikon väliin ja sen kyllä huomaa juoksussa. Eilen juoksenneltiin Lolan kanssa kahdeksan kilsan lenkki, tänä aamuna vetäistiin kepeä kymppi! Jalat olivat kepeät, vauhti pysyi hyvänä koko ajan ja happi kulki, aikaa kului 50 min. Sää oli minulle kohdallaan eli märkää ja räntää. En mahda sille mitään, mutta parhaat lenkkini juoksen räntä- tai vesisateessa. Viime 18 km lenkkini juoksin läpimärkänä loskassa. Ilma on silloin varmaan hapekasta ja raikasta. Kesäkuumilla juoksu ei kulje sitten yhtään. Joka
Viimeksi kirjoitin nilkan nyrjähdyksestä. Siitä on kulunut nyt kahdeksan viikkoa. Loppuvuodesta uskaltauduin jo kävelylenkkejä tekemään koirien kanssa ja kun vuosi vaihtui, kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa hölkkäämistä. Luottokaverini Lola pääsi mukaan, se kun malttaa odottaa ja juosta hitaastikin. Ensimmäinen lenkki oli kyllä aika jännittävä. Juoksin mahdollisimman tasaista tietä, kävelin alamäet, jottei koira vaan tee mitään äkkinykäisyä. Meno oli koko ajan erityisen kontrolloitua ja joka askel harkittu. Otin riskin enkä teipannut tai tukenut jalkaa millään tavalla. Jotenkin ajattelisin, että jalka vahvistuu ja nöyrtyy kun sitä ei liikaa tue. Nyt on takana neljä lenkkiä, pisin 5 km. Hyvin on mennyt ja vauhtikin on hieman ensimmäisestä lenkistä kasvanut. Koko ajan vaan täytyy pitää mielessä se, että meno pysyy kontrolloituna. Ilokseni olen huomannut, että jalka ei ole ainakaan pahentunut tai kipeytynyt lenkeistä, vaan päin vastoin, nilkka tuntuu jotenkin nöyremmältä. Ennen saappa