Siirry pääsisältöön

Uuden vuoden kuulumisia

Viimeksi kirjoitin nilkan nyrjähdyksestä. Siitä on kulunut nyt kahdeksan viikkoa. Loppuvuodesta uskaltauduin jo kävelylenkkejä tekemään koirien kanssa ja kun vuosi vaihtui, kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa hölkkäämistä. Luottokaverini Lola pääsi mukaan, se kun malttaa odottaa ja juosta hitaastikin. Ensimmäinen lenkki oli kyllä aika jännittävä. Juoksin mahdollisimman tasaista tietä, kävelin alamäet, jottei koira vaan tee mitään äkkinykäisyä. Meno oli koko ajan erityisen kontrolloitua ja joka askel harkittu. Otin riskin enkä teipannut tai tukenut jalkaa millään tavalla. Jotenkin ajattelisin, että jalka vahvistuu ja nöyrtyy kun sitä ei liikaa tue. Nyt on takana neljä lenkkiä, pisin 5 km. Hyvin on mennyt ja vauhtikin on hieman ensimmäisestä lenkistä kasvanut. Koko ajan vaan täytyy pitää mielessä se, että meno pysyy kontrolloituna. Ilokseni olen huomannut, että jalka ei ole ainakaan pahentunut tai kipeytynyt lenkeistä, vaan päin vastoin, nilkka tuntuu jotenkin nöyremmältä. Ennen saappaaseen jalan pujottamisen jälkeen nilkaa jomotti vähän aikaa, nyt nämä kivut ovat helpottaneet.

Olen kuntouttanut jalkaa kuntosalilla tekemällä kyykkyjä ja jalkaprässiä noin kuukauden ajan. Aluksi en päässyt edes kyykkyyn, lopulta jalka antoi periksi ja kyykkyynmeno alkoi onnistua. Uskon, että tämä ennen juoksua tehty kuntosaliharjoittelu on vahvistanut nilkaa niin, että se kestää nyt juoksua. Ilokseni myös potkuttelu onnistui, jalalla kärsi potkia jäällä ihan täyttä päätä.

Jalan tukemisesta olen lukenut eri mielipiteitä. Tukeminen pienentää sitä riskiä, että nilkka nyrjähtää uudelleen. Uudelleen nyrjähdys on hyvin yleistä ensimmäisen vuoden aikana tapahtuneesta. Joten ehkäpä tukeminen olisi järkevääkin. Varsinkin koiran kanssa juostessa äkkiliikkeitä voi tulla, joten näin ajatellen minunkin ehkä kannattaisi tukea nilkaa. Toisaalta olen sitä mieltä, että jos kerran pystyn juosta ilman tukemista, jalka ei kipeydy lenkistä ja se kestää rasituksen, otan mieluummin lenkin sen verran rauhallisemmin, että pystyn juosta ilman tukia ja näin luonnostaan vahvistaa nilkaa käyttämällä sitä. Uskon niin, että jos jotain paikkaa jatkuvasti tukee, kohta tottuu tukeen eikä vahvistu ja sitten kun ensimmäisen kerran jätät tuen pois niin se ei kestäkään sitä. Mieluummin aloitan tosi pikkuhiljaa ja kehitän samalla nilkan omaa tukijärjestelmää. En tiedä onko hullua ja uhkarohkeata vai mitä, aika näyttää miten kävi!

Talven tultua ollaan päästy koirien kanssa myös jäälle potkuttelemaan ja vapaana juoksemaan. Tilaa ympärille on tullut lisää! Pakkaset vaan saisivat hieman helpottaa, -27 astetta on vähän liian kylmä ulkoiluun ja sen huomaa kyllä sitten sisällä villinä menona.

Emmalla on juoksut ja viime juoksujen kohtutulehduksen ja eläinlääkärin antaman kylmän tuomion "jos vielä tältä koiralta pentuja havittelette niin se on sitten seuraaviin juoksuihin iskettävä" saattelemana on tarvittavia toimenpiteitä pentuja varten suoritettu. Dobermanneilla Pevisaan eli rekisteröintiehtoihin kuuluu silmätutkimus, lonkkien kuvaus, maksakoe ja sydäntutkimus. Nämä kaikki on nyt sitten tehty, köyhdytty useita satoja euroja ja saatu koiralle terveen paperit. Kaikki kunnossa. Poikaystävä on tänään tulossa kylään, saa nähdä miten käy! Elämme jännittäviä aikoja.



Tätä ihanaa aikaa odotellessa!


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dobermanni perhekoirana

 Monesti internetin keskustelupalstoilla kysellään miten dobermanni menestyy lapsiperheessä. Olen sitä mieltä, että ihan siinä missä mikä tahansa muunkin rotuinen koira. On tärkeää, että koira ja lapsi touhuavat pienestä pitäen yhdessä, tietenkin aikuisen läsnä ollessa. Lapsi voi kykynsä mukaan esimerkiksi osallistua koiran koulutukseen, tämä vahvistaa sitä, että lapsi on koiran yläpuolella siinä missä aikuinenkin. Muistan hyvin meillä juuri puhumaan oppineen pikkumiehen seisomassa useaan otteeseen makkaranpala kädessä ja antamassa käskyjä milloin istua ja milloin mennä maahan. Koiratyttö istui kuuliaisena ja siitä näki, että se keskittyi kuuntelemaan mitä milloinkin vaadittiin. Ei ollut helppoa koiralle ymmärtää mitä ’ittu’ tarkoittaa, mutta se ymmärsi ja teki kaikkensa. ’Taa tulla’, oli heidän oma versionsa tänne-komennosta ja koira tiesi senkin. Koira ei kyseenalaistanut kertaakaan sitä oliko makkara aikuisen vai lapsen kädessä. Johtajuus oli selvää pässinlihaa, eikä siih...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohtutulehduksesta

Kirjoitin tässä jonkin aikaa sitten, että Emma on sairaslomalla, eikä päästä sen kanssa juoksemaan. Emmalla oli kohtutulehdus. Ensimmäistä kertaa kohdalle osui tämä narttukoirien inhottava sairaus. Tällä hetkellä näyttää onneksi vahvasti siltä, että tulehdus saatiin hoidettua lääkkeillä ja kohdunpoistoa ei tarvittu. Lääkehoito onnistui siksi, että kohtu ei ollut vielä ehtinyt täyttyä tulehduseritteestä ja kohdunsuu oli auki. Lääkehoito oli ensisijainen vaihtoehto tässä tapauksessa myös siksi, että olen suunnitellut teettäväni Emmalla vielä yhdet pennut. Nyt täytyykin tarkkaan harkita pentueen ajankohtaa, sillä kohtutulehdus uusii herkästi. Kaikki alkoi siitä, että Emma ei aamulla päässyt kunnolla ylös. Illalla se oli vielä ollut virkeä ja normaalin oloinen. Hieman hellyydenkipeä se oli jo illalla, tunki syliin ja rapsutettavaksi, mutta koska se on välillä sellainen muutenkin, en osannut epäillä mitään. Aamulla sain melkein kiskoa sitä ylös matolta, että nyt aamupissille sieltä. Viime...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Meidän lauma

Samassa talossa asuvat useampi koira muodostavat lauman. Meillä siihen kuuluu useampi narttu ja kaksi urostakin. Se, mistä olen meidän laumassa erityisen ylpeä on, että kaikki tulevat toimeen keskenään. Johtajuus on aina ollut laumassa vanhimmalla jackrussellinterrierillä, siihen ei ole kukaan koskaan yrittänyt puuttua ja me ihmiset olemme sitä käytöksellämme tukeneet. Muuten koirien välisiin suhteisiin meidän ihmisten ei ole paljon tarvinnutkaan puuttua. Jokainen tietää paikkansa laumassa, ihminen on aina pomo ja kavereista pidetään huolta, eikä ketään kiusata. Monta tarinaa olen kuullut, että saman katon alla elävien narttu- tai uroskoirien välille saattaa joskus tulla kitkaa, vahvaluontoiset samaa sukupuolta olevat koirat eivät vaan aina tule toimeen keskenään. Ihmettelyä ja pelottelua siitä, että meidänkin koirat alkaisivat tappelemaan keskenään, olen kuullut paljon. Mutta nämäpä tytöt ja pojat täällä vaan porskuttavat eteenpäin yhdessä tuumin kavereina. Oma hierarkia heillä s...
Lähetä kommentti
Lue lisää