Kirjoitin tässä jonkin aikaa sitten, että Emma on sairaslomalla, eikä päästä sen kanssa juoksemaan. Emmalla oli kohtutulehdus. Ensimmäistä kertaa kohdalle osui tämä narttukoirien inhottava sairaus. Tällä hetkellä näyttää onneksi vahvasti siltä, että tulehdus saatiin hoidettua lääkkeillä ja kohdunpoistoa ei tarvittu. Lääkehoito onnistui siksi, että kohtu ei ollut vielä ehtinyt täyttyä tulehduseritteestä ja kohdunsuu oli auki. Lääkehoito oli ensisijainen vaihtoehto tässä tapauksessa myös siksi, että olen suunnitellut teettäväni Emmalla vielä yhdet pennut. Nyt täytyykin tarkkaan harkita pentueen ajankohtaa, sillä kohtutulehdus uusii herkästi.
Kaikki alkoi siitä, että Emma ei aamulla päässyt kunnolla ylös. Illalla se oli vielä ollut virkeä ja normaalin oloinen. Hieman hellyydenkipeä se oli jo illalla, tunki syliin ja rapsutettavaksi, mutta koska se on välillä sellainen muutenkin, en osannut epäillä mitään. Aamulla sain melkein kiskoa sitä ylös matolta, että nyt aamupissille sieltä. Viimein koira hoiperteli nousta ylös ja huomasin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Kävely oli hiipivää, rappuset kompasteltiin ylös ja koirasta näki, että se oli tosi kipeä. Käytin Emman etupihalla tarpeillaan ja tulin sisälle analysoimaan tilannetta. Emma yritti mennä makuulle lattialle, mutta ei päässyt. Se seisoi häntä koipien välissä ja mahan alle kääntyneenä paikoillaan. Vihdoin se hiipi sohvan luokse ja nosti etujalat sohvalle ja takapää jäi rötköttämään laidan yli. Nostin takapään sohvalle.
Eläinlääkäri kysyi heti ensimmäisenä milloin viimeiset juoksut on olleet. Kaksi kuukautta sitten. Sopi hyvin märkäkohtuun ja se olikin eläinlääkärin ensimmäinen veikkaus siitä mikä nyt oli vialla. Paikallinen eläinlääkäri ei olisi pystynyt leikkaamaan koiraa samana päivänä jos tilanne olisi sitä vaatinut, joten soitin naapuripitäjään. Saatiin sinne aika heti aamupäivälle ja varmistin vielä, että jos tilanne on akuutti niin he pystyvät operoimaan koiran saman tien. Emma oli niin kipeä, että minun piti nostaa se autoon ja autosta pois, se ei päässyt itse hyppäämään.
Eläinlääkäri mittasi kuumeen, jota oli vähän. Limakalvot olivat hieman kuivat. Hengitys oli hieman raskas, sydänäänet ok. Imusolmukkeet olivat myös ok. Emmalle tehtiin ultraäänitutkimus, kohdussa ei kuitenkaan näkynyt mitään. Emättimestä valui sameaa eritettä. Emmalta otettiin myös verikoe, jossa leukosyytit oli koholla. Virtsakokeessa ei ollut viitteitä tulehdukseen. Eläinlääkärin diagnoosi oli alkava kohtutulehdus, jota päädyttiin hoitamaan hormonaalisesti, koska kohdunsuu oli auki. Emma sai heti hormoonipistoksen, toinen pistos käytiin ottamassa seuraavana päivänä. Kotiin saatiin antibioottikuuri ja kipulääkitys.
Kotona Emma jäi seisomaan eteiseen allapäin. Talutin sen siitä sohvalle ja nostin 38,7 kg koiran sohvalle nukkumaan. Se nukkui täyttä unta varmaan kome tuntia. Pikkuhiljaa vointi parani. Seuraavana päivänä eläinlääkärissä tädit sanoivat, että sieltähän tulee ihan eri koira. Häntä oli taas pystyssä. Emma oli ollut todella huonossa kunnossa, sillä eläinlääkäri sanoi seuraavana päivänä, että yleensä toinen hormoonipiikki annetaan kotiin pistettäväksi (meilläkin kun oli ajomatkaa jonkin verran), mutta koska Emma oli niin kovin kipeä, eläinlääkäri halusi nähdä sen vielä seuraavana päivänä.
Melkein viikko huilattiin kokonaan, sitten aloiteltiin tottistreenejä ihan kevyesti. Viikkoon Emma ei itsekään ollut tulossa mukaan kun näki, että olen lähdössä juoksemaan. Se tunsi varmaan itsekin, että ei ollut kunnossa. Antibioottikuurin loputtua kävimme vielä jälkitarkastuksessa. Tulehdusarvot olivat vielä vähän koholla, joten kuuria jatkettiin vielä viikko. Juoksemaan ei olla vieläkään uskallettu lähteä. Nyt kuitenkin näyttäää jo siltä, että Emma on jälleen kunnossa. Se on lähdössä lenkille ja haastaa itse Lolaa painimaan kanssaan. Virtaa alkaa taas löytymään!
Kaikki alkoi siitä, että Emma ei aamulla päässyt kunnolla ylös. Illalla se oli vielä ollut virkeä ja normaalin oloinen. Hieman hellyydenkipeä se oli jo illalla, tunki syliin ja rapsutettavaksi, mutta koska se on välillä sellainen muutenkin, en osannut epäillä mitään. Aamulla sain melkein kiskoa sitä ylös matolta, että nyt aamupissille sieltä. Viimein koira hoiperteli nousta ylös ja huomasin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Kävely oli hiipivää, rappuset kompasteltiin ylös ja koirasta näki, että se oli tosi kipeä. Käytin Emman etupihalla tarpeillaan ja tulin sisälle analysoimaan tilannetta. Emma yritti mennä makuulle lattialle, mutta ei päässyt. Se seisoi häntä koipien välissä ja mahan alle kääntyneenä paikoillaan. Vihdoin se hiipi sohvan luokse ja nosti etujalat sohvalle ja takapää jäi rötköttämään laidan yli. Nostin takapään sohvalle.
Eläinlääkäri kysyi heti ensimmäisenä milloin viimeiset juoksut on olleet. Kaksi kuukautta sitten. Sopi hyvin märkäkohtuun ja se olikin eläinlääkärin ensimmäinen veikkaus siitä mikä nyt oli vialla. Paikallinen eläinlääkäri ei olisi pystynyt leikkaamaan koiraa samana päivänä jos tilanne olisi sitä vaatinut, joten soitin naapuripitäjään. Saatiin sinne aika heti aamupäivälle ja varmistin vielä, että jos tilanne on akuutti niin he pystyvät operoimaan koiran saman tien. Emma oli niin kipeä, että minun piti nostaa se autoon ja autosta pois, se ei päässyt itse hyppäämään.
Eläinlääkäri mittasi kuumeen, jota oli vähän. Limakalvot olivat hieman kuivat. Hengitys oli hieman raskas, sydänäänet ok. Imusolmukkeet olivat myös ok. Emmalle tehtiin ultraäänitutkimus, kohdussa ei kuitenkaan näkynyt mitään. Emättimestä valui sameaa eritettä. Emmalta otettiin myös verikoe, jossa leukosyytit oli koholla. Virtsakokeessa ei ollut viitteitä tulehdukseen. Eläinlääkärin diagnoosi oli alkava kohtutulehdus, jota päädyttiin hoitamaan hormonaalisesti, koska kohdunsuu oli auki. Emma sai heti hormoonipistoksen, toinen pistos käytiin ottamassa seuraavana päivänä. Kotiin saatiin antibioottikuuri ja kipulääkitys.
Kotona Emma jäi seisomaan eteiseen allapäin. Talutin sen siitä sohvalle ja nostin 38,7 kg koiran sohvalle nukkumaan. Se nukkui täyttä unta varmaan kome tuntia. Pikkuhiljaa vointi parani. Seuraavana päivänä eläinlääkärissä tädit sanoivat, että sieltähän tulee ihan eri koira. Häntä oli taas pystyssä. Emma oli ollut todella huonossa kunnossa, sillä eläinlääkäri sanoi seuraavana päivänä, että yleensä toinen hormoonipiikki annetaan kotiin pistettäväksi (meilläkin kun oli ajomatkaa jonkin verran), mutta koska Emma oli niin kovin kipeä, eläinlääkäri halusi nähdä sen vielä seuraavana päivänä. Melkein viikko huilattiin kokonaan, sitten aloiteltiin tottistreenejä ihan kevyesti. Viikkoon Emma ei itsekään ollut tulossa mukaan kun näki, että olen lähdössä juoksemaan. Se tunsi varmaan itsekin, että ei ollut kunnossa. Antibioottikuurin loputtua kävimme vielä jälkitarkastuksessa. Tulehdusarvot olivat vielä vähän koholla, joten kuuria jatkettiin vielä viikko. Juoksemaan ei olla vieläkään uskallettu lähteä. Nyt kuitenkin näyttäää jo siltä, että Emma on jälleen kunnossa. Se on lähdössä lenkille ja haastaa itse Lolaa painimaan kanssaan. Virtaa alkaa taas löytymään!
Kommentit
Lähetä kommentti