Siirry pääsisältöön

Äidin paras kaveri

Ystäväni Oiva.
Vietän joka ikinen päivä imurin varressa vähintään puoli tuntia, tarkemman imuroinnin päivänä tunnin. En ole mikään pikkutarkka siivousintoilija, en todellakaan, mutta tämä huusholli vaan yksinkertaisesti vaatii imuroinnin kerran päivässä. Karvaa, purua, hiekkaa ja kaikkea muuta siltä väliltä (jopa pölypalloja rappusissa...) on lavanaan illalla lattialla. Mieheni on monesti yrittänyt, että anna olla, imuroi huomenna, mutta kun en yksinkertaisesti osaa jättää päivittäistä imurointia tekemättä. Joskus oikein väsyneenä sen olen tehnyt ja seuraavana päivänä imurointiin on mennyt vielä enemmän aikaa. Muutaman kerran viikossa pesen lattiat ja pyyhin pölyt. Työtä lisää tietenkin vielä se, että meillä koirat saavat kulkea vapaasti koko talossa. Joten koko talo on aina imuroitava. Portteja kyllä löytyy joka ovesta ja kun lähdetään johonkin, koirat lajitellaan porttien taakse.

Keskuspölynimuri riittävän pitkällä letkulla on oikein oiva keksintö. Oiva-mallinenkin se taitaa olla. Pääsee porttien yli huoneesta toiseen, rappusista mennään kätevästi ja muutenkin on helpompi vetää perässä pelkkää letkua, eikä koko imuria. Robotti-imuriakin on testattu. Toimi kyllä oikein hvyin, mutta koska meillä on niitä portteja ja rappusia niin vekotinta piti olla koko ajan nostelemassa huoneesta toiseen. Ja sitten loppui akku ennen kuin huone oli valmis ja ennen kuin olit kantanut laitteen lataamaan ja odottanut latausajan ja sitten uudelleen samaan huoneeseen.... Ei ehtinyt imuroida meillä koko taloa päivässä ja työ sen kanssa oli melkein sama kuin normaali-imuroinnissa. Myytiin pois. Joten äiti imuroi.

Kerran tapahtui myös sellainen katastrofi, että keskuspölynimurista meni moottori, kesken imuroinnin, illalla kahdeksalta. Mies hälytettiin apuun kiivaalla soitolla ja jo ennen yhdeksää minulla oli uusi imuri käsissä. Sellainen tavallinen malli, pieni, varaimuriksi ajateltu. Uutta moottoria kun ei saanut kuin tilaamalla ja toimitusaika oli monta päivää. Sillä pikkuimurilla imuroidessa alkoi arvostamaan Oivaa entistä enemmän.

Oikeastaan pidän imuroinnista, käden jäljen näkee heti. Toisaalta, en viitsi edes laskea yhteen sitä aikaa viikossa tai kuukaudessa tai vuodessa jonka imurin kanssa vietän. Alkaisi ottamaan sieluun. Joten parempi vaan imuroida miettimättä sen enempää.

Jostain kumman syystä meillä ei koirat välitä imurista, eivät pelkää, eivätkä hauku sille. Ovat imeisesti saaneet pienestä pitäen tarpeeksi siedätyshoitoa. Emma ei myöskään väistä imuria, makaa vaan reporankana vaikka sitä kuinka tökkisi imurilla. Muut sentään ymmärtävät antaa väistää.







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dobermanni perhekoirana

 Monesti internetin keskustelupalstoilla kysellään miten dobermanni menestyy lapsiperheessä. Olen sitä mieltä, että ihan siinä missä mikä tahansa muunkin rotuinen koira. On tärkeää, että koira ja lapsi touhuavat pienestä pitäen yhdessä, tietenkin aikuisen läsnä ollessa. Lapsi voi kykynsä mukaan esimerkiksi osallistua koiran koulutukseen, tämä vahvistaa sitä, että lapsi on koiran yläpuolella siinä missä aikuinenkin. Muistan hyvin meillä juuri puhumaan oppineen pikkumiehen seisomassa useaan otteeseen makkaranpala kädessä ja antamassa käskyjä milloin istua ja milloin mennä maahan. Koiratyttö istui kuuliaisena ja siitä näki, että se keskittyi kuuntelemaan mitä milloinkin vaadittiin. Ei ollut helppoa koiralle ymmärtää mitä ’ittu’ tarkoittaa, mutta se ymmärsi ja teki kaikkensa. ’Taa tulla’, oli heidän oma versionsa tänne-komennosta ja koira tiesi senkin. Koira ei kyseenalaistanut kertaakaan sitä oliko makkara aikuisen vai lapsen kädessä. Johtajuus oli selvää pässinlihaa, eikä siihen o
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohtutulehduksesta

Kirjoitin tässä jonkin aikaa sitten, että Emma on sairaslomalla, eikä päästä sen kanssa juoksemaan. Emmalla oli kohtutulehdus. Ensimmäistä kertaa kohdalle osui tämä narttukoirien inhottava sairaus. Tällä hetkellä näyttää onneksi vahvasti siltä, että tulehdus saatiin hoidettua lääkkeillä ja kohdunpoistoa ei tarvittu. Lääkehoito onnistui siksi, että kohtu ei ollut vielä ehtinyt täyttyä tulehduseritteestä ja kohdunsuu oli auki. Lääkehoito oli ensisijainen vaihtoehto tässä tapauksessa myös siksi, että olen suunnitellut teettäväni Emmalla vielä yhdet pennut. Nyt täytyykin tarkkaan harkita pentueen ajankohtaa, sillä kohtutulehdus uusii herkästi. Kaikki alkoi siitä, että Emma ei aamulla päässyt kunnolla ylös. Illalla se oli vielä ollut virkeä ja normaalin oloinen. Hieman hellyydenkipeä se oli jo illalla, tunki syliin ja rapsutettavaksi, mutta koska se on välillä sellainen muutenkin, en osannut epäillä mitään. Aamulla sain melkein kiskoa sitä ylös matolta, että nyt aamupissille sieltä. Viime
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kepeä kymppi!

Blogin kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt kokonaan. Eläintenhoitajaopinnot, koiratouhut ja muu kirjoittaminen on vienyt kaiken ajan. Juoksuharrastus on tässä välissä vaan kiihtynyt ja matkat pidentyneet. Juoksu on välillä vähän kausittaista, pyrin juoksemaan aina kun siihen on mahdollisuus. Viime viikko meni töissä aamusta iltaan seitsemän päivää putkeen, joten juoksulenkkejä viikolle kertyi vain yksi. Tätä viikkoa ennen taas oli takana hyvä treeniviikko, joten työviikko toi hyvän lepoviikon väliin ja sen kyllä huomaa juoksussa. Eilen juoksenneltiin Lolan kanssa kahdeksan kilsan lenkki, tänä aamuna vetäistiin kepeä kymppi! Jalat olivat kepeät, vauhti pysyi hyvänä koko ajan ja happi kulki, aikaa kului 50 min. Sää oli minulle kohdallaan eli märkää ja räntää. En mahda sille mitään, mutta parhaat lenkkini juoksen räntä- tai vesisateessa. Viime 18 km lenkkini juoksin läpimärkänä loskassa. Ilma on silloin varmaan hapekasta ja raikasta. Kesäkuumilla juoksu ei kulje sitten yhtään. Joka
Lähetä kommentti
Lue lisää