Siirry pääsisältöön

Hihnakävelyllä

Tänään käytiin pitkästä aikaa dobberityttöjen kanssa ihan tavallisella hihnakävelyllä. En oikein ole hihnalenkkeilytyyppiä, en malta kävellä, juoksu on kivempaa. Tai sitten koirat juoksevat vapaana. Täytyy kyllä myöntää, että rauhallinen palauttava kävely sumuisessa lämpimässä syksyaamussa oli mahtavaa. Pudonneet lehdet kahisivat jaloissa ja oli jotenkin rauhallista. Tytöt lähtivät lenkille täydellä tohinalla, kuvittelivat tietenkin, että nyt lähdettiin juoksemaan. Hissultiin tarkoituksella aluksi ihan hiljaista vauhtia ja viesti meni perille, nyt ei mennekkään vauhdilla vaan rauhassa.

Meidän koirat haistelevat ja tutkivat maastoa kävellessä innokkaasti ja välillä pitää ihan pysähtyäkin mielenkiintoista hajua tutkimaan. Meillä oli tässä muutama viikko sitten hoidossa dobberityttö, Lolan siskokoira. Oli mielenkiintoista, että tämä kaupunkilaistyttö ei välittänyt mistään hajuista mitään, käveli vaan tasaiseen tahtiin eteenpäin. Mietin, että onkohan se tottunut niin monenlaisiin hajuihin kaupungin kaduilla, että se ei enää välitä hajuista. Tai sitten sen kanssa vaan on kävelty aina niin, että ei ole annettu pysähdellä ja haistella. Kyllä meilläkin juoksulenkit sujuvat pysähtelemättä. Kävelylenkit ovat meille jotenkin sellaisia rentoutustapahtumia ja silloin saa koiratkin mennä vapaammin ja tutkia. Ei ole kiire mihinkään ja ainakin tämän aamun rauhallinen kävely oli sielunhoitoa niin ihmiselle kuin koirallekin. Kotiin palasi kaksi rauhallista tytöntylleröä. Nälkä oli kova ja sitten olikin jo hiljaista. Luin jostain koirakirjasta, että väsynyt koira on onnellinen.









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dobermanni perhekoirana

 Monesti internetin keskustelupalstoilla kysellään miten dobermanni menestyy lapsiperheessä. Olen sitä mieltä, että ihan siinä missä mikä tahansa muunkin rotuinen koira. On tärkeää, että koira ja lapsi touhuavat pienestä pitäen yhdessä, tietenkin aikuisen läsnä ollessa. Lapsi voi kykynsä mukaan esimerkiksi osallistua koiran koulutukseen, tämä vahvistaa sitä, että lapsi on koiran yläpuolella siinä missä aikuinenkin. Muistan hyvin meillä juuri puhumaan oppineen pikkumiehen seisomassa useaan otteeseen makkaranpala kädessä ja antamassa käskyjä milloin istua ja milloin mennä maahan. Koiratyttö istui kuuliaisena ja siitä näki, että se keskittyi kuuntelemaan mitä milloinkin vaadittiin. Ei ollut helppoa koiralle ymmärtää mitä ’ittu’ tarkoittaa, mutta se ymmärsi ja teki kaikkensa. ’Taa tulla’, oli heidän oma versionsa tänne-komennosta ja koira tiesi senkin. Koira ei kyseenalaistanut kertaakaan sitä oliko makkara aikuisen vai lapsen kädessä. Johtajuus oli selvää pässinlihaa, eikä siih...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohtutulehduksesta

Kirjoitin tässä jonkin aikaa sitten, että Emma on sairaslomalla, eikä päästä sen kanssa juoksemaan. Emmalla oli kohtutulehdus. Ensimmäistä kertaa kohdalle osui tämä narttukoirien inhottava sairaus. Tällä hetkellä näyttää onneksi vahvasti siltä, että tulehdus saatiin hoidettua lääkkeillä ja kohdunpoistoa ei tarvittu. Lääkehoito onnistui siksi, että kohtu ei ollut vielä ehtinyt täyttyä tulehduseritteestä ja kohdunsuu oli auki. Lääkehoito oli ensisijainen vaihtoehto tässä tapauksessa myös siksi, että olen suunnitellut teettäväni Emmalla vielä yhdet pennut. Nyt täytyykin tarkkaan harkita pentueen ajankohtaa, sillä kohtutulehdus uusii herkästi. Kaikki alkoi siitä, että Emma ei aamulla päässyt kunnolla ylös. Illalla se oli vielä ollut virkeä ja normaalin oloinen. Hieman hellyydenkipeä se oli jo illalla, tunki syliin ja rapsutettavaksi, mutta koska se on välillä sellainen muutenkin, en osannut epäillä mitään. Aamulla sain melkein kiskoa sitä ylös matolta, että nyt aamupissille sieltä. Viime...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Meidän lauma

Samassa talossa asuvat useampi koira muodostavat lauman. Meillä siihen kuuluu useampi narttu ja kaksi urostakin. Se, mistä olen meidän laumassa erityisen ylpeä on, että kaikki tulevat toimeen keskenään. Johtajuus on aina ollut laumassa vanhimmalla jackrussellinterrierillä, siihen ei ole kukaan koskaan yrittänyt puuttua ja me ihmiset olemme sitä käytöksellämme tukeneet. Muuten koirien välisiin suhteisiin meidän ihmisten ei ole paljon tarvinnutkaan puuttua. Jokainen tietää paikkansa laumassa, ihminen on aina pomo ja kavereista pidetään huolta, eikä ketään kiusata. Monta tarinaa olen kuullut, että saman katon alla elävien narttu- tai uroskoirien välille saattaa joskus tulla kitkaa, vahvaluontoiset samaa sukupuolta olevat koirat eivät vaan aina tule toimeen keskenään. Ihmettelyä ja pelottelua siitä, että meidänkin koirat alkaisivat tappelemaan keskenään, olen kuullut paljon. Mutta nämäpä tytöt ja pojat täällä vaan porskuttavat eteenpäin yhdessä tuumin kavereina. Oma hierarkia heillä s...
Lähetä kommentti
Lue lisää