Eilen aamulla lenkille pääsi Lola. Tytöllä oli yksinkertaisesti niin paljon virtaa, että se oli pakko ottaa juoksemaan. Juostiin 10 km. Olen alkanut pikkuhiljaa pidentämään lenkkejä. Kerran juoksu kulkee niin mikäs siinä, antaa mennä! Yritän juosta mahdollisimman erilaisissa maastoissa. Välillä mennään asfalttia ja tasaista. Sitten etsitään mäkisempää reittiä. Välillä pururataa ja Lolan kanssa kokeiltiin eilen polkujuoksuakin. Ihmeen hyvin meni vaikka oli puiden juuria ja kiviä ja kapeaa polkua. Alkulenkistä polut olisivat saattaneet olla haastavampia kun Lolalla on niin kova veto päällä. Loppulenkistä se jo malttaa odotella ja mennä hitaamminkin. Kymppi meni yllättävän kevyesti ja muistin jopa venytellä lenkin jälkeen.
Tänään aamulla lähdettiin Emman kanssa pitkästä aikaa. Tyttö oli niin innoissaan, että haukkui ja juoksi alkumatkan. Lujempaa olisi pitänyt päästä! Yritin jarrutella sitä ja saada lähdön rauhalliseksi. Saatettiin ensimmäiset 2,5 km lasta kouluun ja poika ei saanut mennä pyörällä yhtään edelle, Emmalle tuli heti hirveä meno päälle, että nyt se jättää ja menee kovempaa kuin me. Ajatus oli lähteä pikkulenkille ja totutella Emmaa taas juoksuun, mutta niinhän siinä kävi, että matkamittari näytti 12 km kun kotiin päästiin. Mentiin kyllä tosi rauhassa, hiljakselleen, joten se varmaan auttoi siihen, että Emma jaksoi tosi hyvin. Veti kevyesti koko matkan ja siitä jo tietää tuon koiran kohdalla, että jatkaa matkaa voi vielä. Ollaan juostu Emman kanssa niin paljon, että tiedän kyllä milloin se väsyy. Se tulee rinnalle juoksemaan ja saattaa jopa tökkiä kuonolla minua, että nyt alkaa riittää. Tätä se ei nyt tehnyt kertaakaan, vaan edettiin koko ajan tasaista tahtia. Emma ei ollut väsynyt edes kotona. Yleensä se rojahtaa lenkin jälkeen lattialle läähättämään ja makaa hetken aikaa. Nyt se ei ollut moksiskaan, kävi juomassa ja tuli häiriköimään venyttelyäni. Olen kyllä niin iloinen siitä, että Emman kunto ei ollut laskenut oikeastaan ollenkaan pitkän tauon jälkeen. Nyt vaan vauhtia lenkkeihin lisää ja ajattelin, että täytyisi käydä kokeilemassa miten mäkispurtit onnistuu koiran kanssa.
Iltapäivällä on vielä vuorossa kevyt 5 km pyöräily Taavin-russelin kanssa. Pyöräillään lasta vastaan koululle. Mukaan pääsee vuoron perään jokainen pikkukoira. Pyöräily on meidän juttu.
Tänään aamulla lähdettiin Emman kanssa pitkästä aikaa. Tyttö oli niin innoissaan, että haukkui ja juoksi alkumatkan. Lujempaa olisi pitänyt päästä! Yritin jarrutella sitä ja saada lähdön rauhalliseksi. Saatettiin ensimmäiset 2,5 km lasta kouluun ja poika ei saanut mennä pyörällä yhtään edelle, Emmalle tuli heti hirveä meno päälle, että nyt se jättää ja menee kovempaa kuin me. Ajatus oli lähteä pikkulenkille ja totutella Emmaa taas juoksuun, mutta niinhän siinä kävi, että matkamittari näytti 12 km kun kotiin päästiin. Mentiin kyllä tosi rauhassa, hiljakselleen, joten se varmaan auttoi siihen, että Emma jaksoi tosi hyvin. Veti kevyesti koko matkan ja siitä jo tietää tuon koiran kohdalla, että jatkaa matkaa voi vielä. Ollaan juostu Emman kanssa niin paljon, että tiedän kyllä milloin se väsyy. Se tulee rinnalle juoksemaan ja saattaa jopa tökkiä kuonolla minua, että nyt alkaa riittää. Tätä se ei nyt tehnyt kertaakaan, vaan edettiin koko ajan tasaista tahtia. Emma ei ollut väsynyt edes kotona. Yleensä se rojahtaa lenkin jälkeen lattialle läähättämään ja makaa hetken aikaa. Nyt se ei ollut moksiskaan, kävi juomassa ja tuli häiriköimään venyttelyäni. Olen kyllä niin iloinen siitä, että Emman kunto ei ollut laskenut oikeastaan ollenkaan pitkän tauon jälkeen. Nyt vaan vauhtia lenkkeihin lisää ja ajattelin, että täytyisi käydä kokeilemassa miten mäkispurtit onnistuu koiran kanssa.
Iltapäivällä on vielä vuorossa kevyt 5 km pyöräily Taavin-russelin kanssa. Pyöräillään lasta vastaan koululle. Mukaan pääsee vuoron perään jokainen pikkukoira. Pyöräily on meidän juttu.
Kommentit
Lähetä kommentti