Siirry pääsisältöön

Torstaiaamun mietteitä harrastamisesta

Aamu startattu käyntiin juoksemalla. Käyn lähes poikkeuksetta arkiaamuisin lenkillä vuoron perään noiden meidän dobberityttöjen Emman ja Lolan kanssa. Emma, vanhempi tyttö on sairaslomalla (paitsi ihan vähän tottisteluun saatiin lääkäriltä lupa, kun sitä erikseen vielä tiedustelin...), joten juoksukaverina minulla on ollut nyt tällä viikolla joka aamu Lola. Canicross on minun intohimo ja henkireikä, rakastan sitä yli kaiken. Emma on kuin tehty lajiin, vetää juuri sopivasti ja menee edellä kuin veturi. Meidän tosikko, tosissaan siis siinäkin hommassa. Lolan kanssa aloiteltiin juoksua vasta viime keväänä kun ikää tuli vuosi täyteen. Hyvin alkaa tämäkin tyttö juosta, mutta Emmaan verrattuna se on vielä vähän hömppä.

Aamujuoksujen jälkeen yleensä tottistellaan. Tällä hetkellä ollaan tehty lähinnä rally-tokon liikkeitä ja haaveilenkin, että päästäisiin Emman kanssa möllien kautta ihan viralliseen kokeeseenkin jossain vaiheessa. Emmalla alkaa olla homma hanskassa ja Lolakin on kehittynyt kovasti.

Pikkuterrien kanssa kesä on pyöräilty ja uitu, joten meillä alkaa olla melko kovakuntoista pärinäsakkia täällä tällä hetkellä. Katsoin meidän Roosaa tässä yksi päivä ja totesin, että ennen hieman pyöreästä russelitytöstä on kuoriutunut lihaksikas ja atleettinen tyttö. En muista milloin se olisi ollut noin hyvässä kunnossa, ikää tytöllä 7,5 vuotta.

Koirien kanssa liikutaan paljon ja muutenkin touhillaan yhdessä. Tavoitteita ja haaveita pitää olla, mutta olen aina pitänyt kaikessa treenaamisessa pääpainon siinä, että on kivaa. Koiran pitää nauttia ja minun pitää nauttia. Joku kysyi kerran juoksulenkeistäni, että millaisia matkoja juoksette. Vastasin, että en koskaan etukäteen päätä kuinka pitkästi tai minkä lenkin juoksen. Lähden fiiliksen mukaan siihen suuntaan mihin nenä näyttää ja jos kulkee hyvin niin juostaan pidempi lenkki, jos ei kulje niin käännytään kotiin aikaisemmin. Matkat vaihtelee 4-10 km. Inhoan kaikenlaista pakkoa ja tämä ajattelumalli sopii minulle, useimmin nimittäin kulkee hyvin. En myöskään ole kilpailuviettinen, joten siksi en ole koirienkaan kanssa kisannut juoksussa ja viralliset tokokokeet ym. on jäänyt suorittamatta. Emman kohdalla olen vakavasti miettinyt rally-tokon virallisissa kokeissa käymistä, koska se vaan tekee niitä liikkeitä niin hyvin, että tunsin piston sydämessäni, että olisi väärin olla hankkimatta sille virallista tulosta kun toinen on niin hyvä!

Pakko laittaa vielä loppuun kuva ystävyksistä yhdessä nukkumassa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dobermanni perhekoirana

 Monesti internetin keskustelupalstoilla kysellään miten dobermanni menestyy lapsiperheessä. Olen sitä mieltä, että ihan siinä missä mikä tahansa muunkin rotuinen koira. On tärkeää, että koira ja lapsi touhuavat pienestä pitäen yhdessä, tietenkin aikuisen läsnä ollessa. Lapsi voi kykynsä mukaan esimerkiksi osallistua koiran koulutukseen, tämä vahvistaa sitä, että lapsi on koiran yläpuolella siinä missä aikuinenkin. Muistan hyvin meillä juuri puhumaan oppineen pikkumiehen seisomassa useaan otteeseen makkaranpala kädessä ja antamassa käskyjä milloin istua ja milloin mennä maahan. Koiratyttö istui kuuliaisena ja siitä näki, että se keskittyi kuuntelemaan mitä milloinkin vaadittiin. Ei ollut helppoa koiralle ymmärtää mitä ’ittu’ tarkoittaa, mutta se ymmärsi ja teki kaikkensa. ’Taa tulla’, oli heidän oma versionsa tänne-komennosta ja koira tiesi senkin. Koira ei kyseenalaistanut kertaakaan sitä oliko makkara aikuisen vai lapsen kädessä. Johtajuus oli selvää pässinlihaa, eikä siihen o

Kohtutulehduksesta

Kirjoitin tässä jonkin aikaa sitten, että Emma on sairaslomalla, eikä päästä sen kanssa juoksemaan. Emmalla oli kohtutulehdus. Ensimmäistä kertaa kohdalle osui tämä narttukoirien inhottava sairaus. Tällä hetkellä näyttää onneksi vahvasti siltä, että tulehdus saatiin hoidettua lääkkeillä ja kohdunpoistoa ei tarvittu. Lääkehoito onnistui siksi, että kohtu ei ollut vielä ehtinyt täyttyä tulehduseritteestä ja kohdunsuu oli auki. Lääkehoito oli ensisijainen vaihtoehto tässä tapauksessa myös siksi, että olen suunnitellut teettäväni Emmalla vielä yhdet pennut. Nyt täytyykin tarkkaan harkita pentueen ajankohtaa, sillä kohtutulehdus uusii herkästi. Kaikki alkoi siitä, että Emma ei aamulla päässyt kunnolla ylös. Illalla se oli vielä ollut virkeä ja normaalin oloinen. Hieman hellyydenkipeä se oli jo illalla, tunki syliin ja rapsutettavaksi, mutta koska se on välillä sellainen muutenkin, en osannut epäillä mitään. Aamulla sain melkein kiskoa sitä ylös matolta, että nyt aamupissille sieltä. Viime

Kepeä kymppi!

Blogin kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt kokonaan. Eläintenhoitajaopinnot, koiratouhut ja muu kirjoittaminen on vienyt kaiken ajan. Juoksuharrastus on tässä välissä vaan kiihtynyt ja matkat pidentyneet. Juoksu on välillä vähän kausittaista, pyrin juoksemaan aina kun siihen on mahdollisuus. Viime viikko meni töissä aamusta iltaan seitsemän päivää putkeen, joten juoksulenkkejä viikolle kertyi vain yksi. Tätä viikkoa ennen taas oli takana hyvä treeniviikko, joten työviikko toi hyvän lepoviikon väliin ja sen kyllä huomaa juoksussa. Eilen juoksenneltiin Lolan kanssa kahdeksan kilsan lenkki, tänä aamuna vetäistiin kepeä kymppi! Jalat olivat kepeät, vauhti pysyi hyvänä koko ajan ja happi kulki, aikaa kului 50 min. Sää oli minulle kohdallaan eli märkää ja räntää. En mahda sille mitään, mutta parhaat lenkkini juoksen räntä- tai vesisateessa. Viime 18 km lenkkini juoksin läpimärkänä loskassa. Ilma on silloin varmaan hapekasta ja raikasta. Kesäkuumilla juoksu ei kulje sitten yhtään. Joka