Viimeksi kirjoitin nilkan nyrjähdyksestä. Siitä on kulunut nyt kahdeksan viikkoa. Loppuvuodesta uskaltauduin jo kävelylenkkejä tekemään koirien kanssa ja kun vuosi vaihtui, kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa hölkkäämistä. Luottokaverini Lola pääsi mukaan, se kun malttaa odottaa ja juosta hitaastikin. Ensimmäinen lenkki oli kyllä aika jännittävä. Juoksin mahdollisimman tasaista tietä, kävelin alamäet, jottei koira vaan tee mitään äkkinykäisyä. Meno oli koko ajan erityisen kontrolloitua ja joka askel harkittu. Otin riskin enkä teipannut tai tukenut jalkaa millään tavalla. Jotenkin ajattelisin, että jalka vahvistuu ja nöyrtyy kun sitä ei liikaa tue. Nyt on takana neljä lenkkiä, pisin 5 km. Hyvin on mennyt ja vauhtikin on hieman ensimmäisestä lenkistä kasvanut. Koko ajan vaan täytyy pitää mielessä se, että meno pysyy kontrolloituna. Ilokseni olen huomannut, että jalka ei ole ainakaan pahentunut tai kipeytynyt lenkeistä, vaan päin vastoin, nilkka tuntuu jotenkin nöyremmältä. Ennen saappa
Koiran kanssa juoksua ja koira-aiheisia touhuja