Siirry pääsisältöön

Ulkoilua

Olipa pitkä kirjoitustauko! Touhua on riittänyt niin paljon, että ei ole ennättänyt istua koneen ääreen. Syksy on parasta ulkoiluaikaa koirien kanssa ja kuten kuvista näkyy, ollaan ulkoiltu. Käytiin jälleen kerran vaeltamassa. Siitä taitaa tulla meidän perheen ykkösyhteisharrastus. Vaikka oli syysloma ja reitillä muitakin ihmisiä, oli porukka jakautunut niin hyvin reitin varrelle, että koiratkin pysytyivät olla irti häiritsemättä ketään.


Emma on ollut kohtutulehduksesta toivuttuaan ihan älyttömän energinen tyttö. Jossain vaiheessa tuntui, että energisyys ja tekemisen kaipuu menivät jopa vähän yli. Lenkille kun lähdettiin, Emma haukkui ja juoksi alkumatkan, veti kun hullu ja oli ihan tohkeissaan. Tottiksessa se ei meinannut millään malttaa kuunnella kun tohotus oli niin kova. Ulkona Emma on se, joka haluaa painia ja haastaa Lolaa jatkuvasti painiin kanssaan, yleensä kun tämä on ollut toisinpäin. Emma on pennusta saakka ollut todella rauhallinen, joten tämä ylivilkkaus tuntui jopa häkellyttävältä. Samalla tietenkin olen nauttinut siitä, että apaattinen, kipeä tyttö on vihdoin kunnossa, siitä ei ollut epäilystäkään. Emman kanssa oli kuitenkin jo sellainen tunne, että ylimääräinen energia olisi saatava purettua oikein kunnolla, muuten vauhti vaan kiihtyy. Pelkkä juoksulenkki ja tottis siihen päälle eivät riittäneet. Eräänä aamuna kävimme sitten ensin juoksemassa 10 km ja sitten lähdettiin tyttöjen kanssa mummolan pelloille juoksemaan. Tytöt painelivat koko päivän vapaana pelloilla, kävimme metsälenkillä irti ja paini jatkui iltaan saakka vielä pihassa. Illalla ajattelin, että ei mitään vaikutusta, mutta kas kummaa seuraavana aamuna meillä olikin täällä rauhallinen tyttö ja tämä rauhallisuus on jatkunut nyt toista viikkoa. Emma palautui ennallleen ja normaalit päivän touhut riittävät taas. Kipeänä ollessa energia varmaankin jotenkin kasautui ja kun olo parani, virta jäi päälle. Ylimääräisen energian purkamiseen tarvittiin näköjään ihan totaalinen väsytys ja tilanne laukesi. Enpä ole ennen tällaiseen törmännyt.







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dobermanni perhekoirana

 Monesti internetin keskustelupalstoilla kysellään miten dobermanni menestyy lapsiperheessä. Olen sitä mieltä, että ihan siinä missä mikä tahansa muunkin rotuinen koira. On tärkeää, että koira ja lapsi touhuavat pienestä pitäen yhdessä, tietenkin aikuisen läsnä ollessa. Lapsi voi kykynsä mukaan esimerkiksi osallistua koiran koulutukseen, tämä vahvistaa sitä, että lapsi on koiran yläpuolella siinä missä aikuinenkin. Muistan hyvin meillä juuri puhumaan oppineen pikkumiehen seisomassa useaan otteeseen makkaranpala kädessä ja antamassa käskyjä milloin istua ja milloin mennä maahan. Koiratyttö istui kuuliaisena ja siitä näki, että se keskittyi kuuntelemaan mitä milloinkin vaadittiin. Ei ollut helppoa koiralle ymmärtää mitä ’ittu’ tarkoittaa, mutta se ymmärsi ja teki kaikkensa. ’Taa tulla’, oli heidän oma versionsa tänne-komennosta ja koira tiesi senkin. Koira ei kyseenalaistanut kertaakaan sitä oliko makkara aikuisen vai lapsen kädessä. Johtajuus oli selvää pässinlihaa, eikä siih...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohtutulehduksesta

Kirjoitin tässä jonkin aikaa sitten, että Emma on sairaslomalla, eikä päästä sen kanssa juoksemaan. Emmalla oli kohtutulehdus. Ensimmäistä kertaa kohdalle osui tämä narttukoirien inhottava sairaus. Tällä hetkellä näyttää onneksi vahvasti siltä, että tulehdus saatiin hoidettua lääkkeillä ja kohdunpoistoa ei tarvittu. Lääkehoito onnistui siksi, että kohtu ei ollut vielä ehtinyt täyttyä tulehduseritteestä ja kohdunsuu oli auki. Lääkehoito oli ensisijainen vaihtoehto tässä tapauksessa myös siksi, että olen suunnitellut teettäväni Emmalla vielä yhdet pennut. Nyt täytyykin tarkkaan harkita pentueen ajankohtaa, sillä kohtutulehdus uusii herkästi. Kaikki alkoi siitä, että Emma ei aamulla päässyt kunnolla ylös. Illalla se oli vielä ollut virkeä ja normaalin oloinen. Hieman hellyydenkipeä se oli jo illalla, tunki syliin ja rapsutettavaksi, mutta koska se on välillä sellainen muutenkin, en osannut epäillä mitään. Aamulla sain melkein kiskoa sitä ylös matolta, että nyt aamupissille sieltä. Viime...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Meidän lauma

Samassa talossa asuvat useampi koira muodostavat lauman. Meillä siihen kuuluu useampi narttu ja kaksi urostakin. Se, mistä olen meidän laumassa erityisen ylpeä on, että kaikki tulevat toimeen keskenään. Johtajuus on aina ollut laumassa vanhimmalla jackrussellinterrierillä, siihen ei ole kukaan koskaan yrittänyt puuttua ja me ihmiset olemme sitä käytöksellämme tukeneet. Muuten koirien välisiin suhteisiin meidän ihmisten ei ole paljon tarvinnutkaan puuttua. Jokainen tietää paikkansa laumassa, ihminen on aina pomo ja kavereista pidetään huolta, eikä ketään kiusata. Monta tarinaa olen kuullut, että saman katon alla elävien narttu- tai uroskoirien välille saattaa joskus tulla kitkaa, vahvaluontoiset samaa sukupuolta olevat koirat eivät vaan aina tule toimeen keskenään. Ihmettelyä ja pelottelua siitä, että meidänkin koirat alkaisivat tappelemaan keskenään, olen kuullut paljon. Mutta nämäpä tytöt ja pojat täällä vaan porskuttavat eteenpäin yhdessä tuumin kavereina. Oma hierarkia heillä s...
Lähetä kommentti
Lue lisää