Olipa pitkä kirjoitustauko! Touhua on riittänyt niin paljon, että ei ole ennättänyt istua koneen ääreen. Syksy on parasta ulkoiluaikaa koirien kanssa ja kuten kuvista näkyy, ollaan ulkoiltu. Käytiin jälleen kerran vaeltamassa. Siitä taitaa tulla meidän perheen ykkösyhteisharrastus. Vaikka oli syysloma ja reitillä muitakin ihmisiä, oli porukka jakautunut niin hyvin reitin varrelle, että koiratkin pysytyivät olla irti häiritsemättä ketään.
Emma on ollut kohtutulehduksesta toivuttuaan ihan älyttömän energinen tyttö. Jossain vaiheessa tuntui, että energisyys ja tekemisen kaipuu menivät jopa vähän yli. Lenkille kun lähdettiin, Emma haukkui ja juoksi alkumatkan, veti kun hullu ja oli ihan tohkeissaan. Tottiksessa se ei meinannut millään malttaa kuunnella kun tohotus oli niin kova. Ulkona Emma on se, joka haluaa painia ja haastaa Lolaa jatkuvasti painiin kanssaan, yleensä kun tämä on ollut toisinpäin. Emma on pennusta saakka ollut todella rauhallinen, joten tämä ylivilkkaus tuntui jopa häkellyttävältä. Samalla tietenkin olen nauttinut siitä, että apaattinen, kipeä tyttö on vihdoin kunnossa, siitä ei ollut epäilystäkään. Emman kanssa oli kuitenkin jo sellainen tunne, että ylimääräinen energia olisi saatava purettua oikein kunnolla, muuten vauhti vaan kiihtyy. Pelkkä juoksulenkki ja tottis siihen päälle eivät riittäneet. Eräänä aamuna kävimme sitten ensin juoksemassa 10 km ja sitten lähdettiin tyttöjen kanssa mummolan pelloille juoksemaan. Tytöt painelivat koko päivän vapaana pelloilla, kävimme metsälenkillä irti ja paini jatkui iltaan saakka vielä pihassa. Illalla ajattelin, että ei mitään vaikutusta, mutta kas kummaa seuraavana aamuna meillä olikin täällä rauhallinen tyttö ja tämä rauhallisuus on jatkunut nyt toista viikkoa. Emma palautui ennallleen ja normaalit päivän touhut riittävät taas. Kipeänä ollessa energia varmaankin jotenkin kasautui ja kun olo parani, virta jäi päälle. Ylimääräisen energian purkamiseen tarvittiin näköjään ihan totaalinen väsytys ja tilanne laukesi. Enpä ole ennen tällaiseen törmännyt.
Emma on ollut kohtutulehduksesta toivuttuaan ihan älyttömän energinen tyttö. Jossain vaiheessa tuntui, että energisyys ja tekemisen kaipuu menivät jopa vähän yli. Lenkille kun lähdettiin, Emma haukkui ja juoksi alkumatkan, veti kun hullu ja oli ihan tohkeissaan. Tottiksessa se ei meinannut millään malttaa kuunnella kun tohotus oli niin kova. Ulkona Emma on se, joka haluaa painia ja haastaa Lolaa jatkuvasti painiin kanssaan, yleensä kun tämä on ollut toisinpäin. Emma on pennusta saakka ollut todella rauhallinen, joten tämä ylivilkkaus tuntui jopa häkellyttävältä. Samalla tietenkin olen nauttinut siitä, että apaattinen, kipeä tyttö on vihdoin kunnossa, siitä ei ollut epäilystäkään. Emman kanssa oli kuitenkin jo sellainen tunne, että ylimääräinen energia olisi saatava purettua oikein kunnolla, muuten vauhti vaan kiihtyy. Pelkkä juoksulenkki ja tottis siihen päälle eivät riittäneet. Eräänä aamuna kävimme sitten ensin juoksemassa 10 km ja sitten lähdettiin tyttöjen kanssa mummolan pelloille juoksemaan. Tytöt painelivat koko päivän vapaana pelloilla, kävimme metsälenkillä irti ja paini jatkui iltaan saakka vielä pihassa. Illalla ajattelin, että ei mitään vaikutusta, mutta kas kummaa seuraavana aamuna meillä olikin täällä rauhallinen tyttö ja tämä rauhallisuus on jatkunut nyt toista viikkoa. Emma palautui ennallleen ja normaalit päivän touhut riittävät taas. Kipeänä ollessa energia varmaankin jotenkin kasautui ja kun olo parani, virta jäi päälle. Ylimääräisen energian purkamiseen tarvittiin näköjään ihan totaalinen väsytys ja tilanne laukesi. Enpä ole ennen tällaiseen törmännyt.
Kommentit
Lähetä kommentti