Tämä viikko onkin sitten keskitytty rally-tokon sijaan juoksuun. Ynnäilin tuossa aamulenkin jälkeen viikon kilometrit yhteen ja reilut 50 km oli kokonaismäärä. Aika tyytyväinen olen. Pisin lenkki oli 15 km, lyhyn palauttelu 5 km. Muut 10 km mittaisia.
Olen huomannut, että minulle sopii pidempien matkojen juoksu. Vasta viiden kilometrin jälkeen juoksu alkaa kulkea kunnolla ja kaikki aluksi tuntuneet kivut häviävät. Tänä aamuna piti käydä vain ihan pikku lenkki kun ei aluksi tuntunut kulkevan yhtään, mutta kotiin päästyä kun katsoin matkamittaria niin kyllähän se kymppi oli täyttynyt. Nyt täytyy viikonloppu ottaa rauhallisemmin ja huilia, jottei mene ihan överiksi. Korkeintaan kävelyllä voisi toisena päivänä käydä.
Jännä huomata noista minun juoksukavereistani miten erilaisia ne ovat. Lolan kanssa on ehdottomasti helpompi juosta matkaa. Se lähtee rauhallisesti ja juoksee tasaiseen tahtiin koko matkan. Veto on sopivaa, se ei vedä kovin paljoa. Lolan kanssa meille on löytynyt sopiva juoksurytmi, ei mennä liian kovaa, joten matkaa on helppo tehdä. Lola on muutenkin kehittynyt paljon siinä, että se ei enää hömppää juuri ollenkaan vaan etenee tasaiseen ja pysyy hyvin edessä.
Emma on ihan eri luokkaa. Toisaalta sen kanssa opeteltiin juoksemaan niin, että mentiin täysiä ja melko lyhyitä matkoja. Se on pikajuoksija :) Emma lähtee täysillä. Jos en seuraa perässä sen mielestä tarpeeksi kovaa, se haukkuu minulle.... Juu, me siis juoksemme ja haukumme alkumatkan. Kaikki tietävät, että sieltä ne kahelit taas tulevat... Se on niin tosissaan menossa, että vauhtia ei voi hellittää yhtään, vaan kun kerran mennään niin sitten mennään täysillä. Emma on kaikessa tekemisessään niin kovin toissaan, meidän tosikko. No, rauhottuu se juoksu sitten joskus viiden kilometrin jälkeen ja sitten Emman kanssa on tosi helppo mennä. Se vetää tasaista tahtia kuin veturi, ei poikkeile mihinkään, eikä välitä vastaantulijoista. Alkulenkin kova vauhti yleensä verottaa voimia sen verran, että Emman kanssa ei jaksa mennä ihan niin pitkästi kuin Lolan. Ja vielä tällä hetkellä Emma itsekin väsyy Lolaa enemmän kun sen kanssa on ollut niitä juoksutaukoja syystä ja toisesta. Ja kovempi vetokin ottaa enemmän voimille. Mahtavia lenkkikavereita kumpikin, mutta täytyy vaan lenkkiä suunnitellessa miettiä kumman tyylille se sopii paremmin. Emman kanssa oltaisiin oikeasti kova luu jossain 2,5-5 km kisassa, mutta jos maratonille lähtisin niin Lola pääsisi mukaan.
Terrien kanssa pyöräilyt jäivät tällä viikolla kymmeneen kilometriin. Pyörän etukumiin iski nimittäin orapihlajanpiikki renkaasta läpi ja kumi tyhjeni saman tien. Taluteltiin sitten kotiin. Uusi sisäkumi on ostettuna, mutta asentaja on ollut niin kiireinen, että ei ole ehtinyt korjauspuuhiin. Jospa viikonloppuna.
Olen huomannut, että minulle sopii pidempien matkojen juoksu. Vasta viiden kilometrin jälkeen juoksu alkaa kulkea kunnolla ja kaikki aluksi tuntuneet kivut häviävät. Tänä aamuna piti käydä vain ihan pikku lenkki kun ei aluksi tuntunut kulkevan yhtään, mutta kotiin päästyä kun katsoin matkamittaria niin kyllähän se kymppi oli täyttynyt. Nyt täytyy viikonloppu ottaa rauhallisemmin ja huilia, jottei mene ihan överiksi. Korkeintaan kävelyllä voisi toisena päivänä käydä.
Jännä huomata noista minun juoksukavereistani miten erilaisia ne ovat. Lolan kanssa on ehdottomasti helpompi juosta matkaa. Se lähtee rauhallisesti ja juoksee tasaiseen tahtiin koko matkan. Veto on sopivaa, se ei vedä kovin paljoa. Lolan kanssa meille on löytynyt sopiva juoksurytmi, ei mennä liian kovaa, joten matkaa on helppo tehdä. Lola on muutenkin kehittynyt paljon siinä, että se ei enää hömppää juuri ollenkaan vaan etenee tasaiseen ja pysyy hyvin edessä.
Emma on ihan eri luokkaa. Toisaalta sen kanssa opeteltiin juoksemaan niin, että mentiin täysiä ja melko lyhyitä matkoja. Se on pikajuoksija :) Emma lähtee täysillä. Jos en seuraa perässä sen mielestä tarpeeksi kovaa, se haukkuu minulle.... Juu, me siis juoksemme ja haukumme alkumatkan. Kaikki tietävät, että sieltä ne kahelit taas tulevat... Se on niin tosissaan menossa, että vauhtia ei voi hellittää yhtään, vaan kun kerran mennään niin sitten mennään täysillä. Emma on kaikessa tekemisessään niin kovin toissaan, meidän tosikko. No, rauhottuu se juoksu sitten joskus viiden kilometrin jälkeen ja sitten Emman kanssa on tosi helppo mennä. Se vetää tasaista tahtia kuin veturi, ei poikkeile mihinkään, eikä välitä vastaantulijoista. Alkulenkin kova vauhti yleensä verottaa voimia sen verran, että Emman kanssa ei jaksa mennä ihan niin pitkästi kuin Lolan. Ja vielä tällä hetkellä Emma itsekin väsyy Lolaa enemmän kun sen kanssa on ollut niitä juoksutaukoja syystä ja toisesta. Ja kovempi vetokin ottaa enemmän voimille. Mahtavia lenkkikavereita kumpikin, mutta täytyy vaan lenkkiä suunnitellessa miettiä kumman tyylille se sopii paremmin. Emman kanssa oltaisiin oikeasti kova luu jossain 2,5-5 km kisassa, mutta jos maratonille lähtisin niin Lola pääsisi mukaan.
Terrien kanssa pyöräilyt jäivät tällä viikolla kymmeneen kilometriin. Pyörän etukumiin iski nimittäin orapihlajanpiikki renkaasta läpi ja kumi tyhjeni saman tien. Taluteltiin sitten kotiin. Uusi sisäkumi on ostettuna, mutta asentaja on ollut niin kiireinen, että ei ole ehtinyt korjauspuuhiin. Jospa viikonloppuna.
Kommentit
Lähetä kommentti